Joskus mä en vaan jaksa ymmärtää ihmisiä. Kuulen niin monesta suusta, kuinka heitä ärsyttää ihmiset, jotka puuttuvat heidän elämäänsä. Ja sitte, mitä nää ihmiset itse tekevät? Puuttuvat myös toisten elämään! Toi on niin ärsyttävää, kuinka ekana valittaa jostain, mutta kuitenkin ite tekee sitä myös.
Vaikka ihmisillä onki oikeus tehä just niinku huvittaa, mutta järki hoi älä pliis jätä..
Itellä henkilökohtasesti tää elämään puuttuminen on niin tuttua. Se on aivan sama mitä mä teen, reaktio on aina; miks sä noin teet? Et sä voi tollee tehä. Plaa plaa plaa.
Ihan sama mitä tekee, siitä on pakko tehdä tosi negatiivinen ja paha asia.. :D
Ja muutenkin, eiks ystävän pitäisi olla kannustava ja iloita sun puolesta aina kun on tarvis, eikä masentaa tai ihan jäätävä pessimisti, että sun olo tulee varmasti kurjaks! Oon tohon törmänny nii usein, että muutaman kerran olen jo miettiny et pitäiskö lopettaa olemast mukava hänellekkään. Ei se musta ainakaa kivalta tunnu, kuinka ite yrittää olla mukava ja iloita aina toisen puolesta, kun toinen ei kuitenkaan iloitse sunkaan puolesta (ellei se asia sattumoisin liity myös siihen toiseen).
Ehkä mä vielä kerran muutan toisaalle ja kokeilen uudelleen onneani ihmisten suhteen?
Jos onni suosis tän kerran.. ehkä?
Toi video on jotenki ihana.. :DD
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti